Bee En tiedä. Kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että aina on olemassa totuus. Mutta ennen totuutta on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdottomuus ja sen kanssa on elettävä. Muiden elävien kanssa — järjen varassa.

Eduskuntaan? — Helppoa se ei ole

Pääseminen ammattipoliitikoksi omaa agendaa toteuttamaan on aivan omanlaisensa prosessi. Olen yksissä eduskuntavaaleissa seuranut läheltä ehdokkaan pyrkyä, ja sillä kokemuksella vilpittömästi onnittelen kaikkia läpi päässeitä. Sopii yrittää, helppoa se ei ole kuin ehkä muutamalle.

Omassa vaalipiirissäni oli viime eduskuntavaaleissa yhteensä 267 ehdokasta, joista 21 eli kahdeksan prosenttia tuli valituiksi. No joihinkin oppilaitoksiin sisäänpääsy on kyllä vielä vaikeampaa. 

Paljon riippuu siitä missä puolueessa yrittää, koska lopulliset valinnat tehdään puolueen saamista äänistä vertailuluvun perusteella. Täällä  Helsingissä 21. valituksi tullut sai 2 914 ääntä 500 045 mahdollisesta, joka on noin 0,5 prosettia.

Jos luettelee ääneen yksi, kaksi, kolme… vaikka tuonne 2914 asti, saa tuntumaa kuinka monta pitäisi tavoittaa ja vakuuttaa piirtämään oma numero äänestyslippuun.

Miten se tehdään? Isolla rahalla? Ihan varmasti, niin kuin aina. Jalkautumalla keskustelemaan toreille? Siellä on aika pieni osa äänestäjistä. Erilaisten some-kanavien kautta? Enenevässä määrin. 

Onnea ja voimia urakkaan kaikille tuleville ehdokkaille. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Näin se on ja lopuksi äänet menevät puolueelle, eikä ehdokkaalle. Kun ehdokas valituksi tultuaan otetaan puolueen ryhmäkurin piiriin.

En sinänsä vastusta ryhmäkuria, mutta kyllä se tasapäistää politiikaan totaalisesti muutamien ryhmyrien sopimusten alle.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Tuota ovat varmaan lukemattomat miettineet. Kukaanhan ei estä toimimasta oman pään mukaan, mutta sitten onkin aika nopeaan yhden hengen ryhmässä.

Joskus pohdin, että mitä jos nuo omatahtoisimat, jotka erotettaisiin ryhmistään perustaisivat yhteenliittymän, jossa jokainen sitten äänestäisi sen oman pään mukaan loppukauden. Voisivatko äänestäjät ymmärtää ja palkita seuraavissa vaaleissa tällaiset oman tien kulkijat?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei se ehkä toimisi noinkaan, sillä äänestäjätkin haluavat tiettyä vakautta. Ryhmäkuri toimisi, jos ryhmänjohtajat eivät sinetöisi liikaa asioita lukkoon ennen ryhmien kokoontumista. Nyt useasti oman ryhmän puheenjohtaja kertoo ensin mitä on päätetty muiden kanssa ja sitten siitä mölistään puolesta ja vastaan ja lopuksi mennään esityksen mukaan.

Syypäitä ovat he ryhmän jäsenet, jotka eivät saa ääntään kuuluville niin, että saisivat alkuesitykseen muutoksia. Täysin änkyrät mielipiteet voi esittää myöhemmin eriävänä mielipiteenä ja "ostaa" näin äänestäjille annettuja lupauksia, mutta eihän ne ole oikeaa päätöksentekoa.

Kunnon poliitikko ei suostu esisopimuksiin ja siksi hänet pelataan näin loitommaksi koko ajan päättämisestä. Eli olkoonpa kuinka rehti ehdokas hyvänsä, niin kyllä hänetkin kuriin laitetaan, josta lopputulemaksi ei voi tulla muuta, kuin se, että politiikkaa ei harrasta huipulla rehdit, vaan myötäilijät.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #3

Hienosti kiteytetty puolueiden ryhmäpäätösten valmistelu. Toivottavasti moni lukisi kommenttisi! Politiikkaa kuitenkin myydään juuri rehtiydellä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Politiikka onkin rehtiä, jos vain puolueet puhdistautuisivat "ketuista"! Nämä ketkut kun ovat vallanneet kaikki asemapaikat ja ohjaavat toimintaa, heillä on rahahanat ja juonikuviot vain omaa käyttöä varten. Nämä politiikan "virkamiehet" eivät ole oikeita poliitikkoja, vaan ovat siellä aivan muista syistä, kuin yhteisten asioiden hoitamisesta puolueissa tarkoitetaan ja julistetaan.

Politiikka eli yhteistyö ei tarkoita sitä, että muutamien klikkien pillinmukaan kaikki sukeltavat paskaan.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #5

Yksi mikä tulee heti mieleen on, että ovatko luottamustyöt tällä tasolla liian hyvin palkittuja? Rehtiys ja puhdistusten aikaansaaminen törmää omaan etuun eli muuttuu 'kettujen' myötäilyksi. Jos ei olisi niin paljon menetettävää, olisiko meno rehdimpää?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Ei palkkiot ole päätähuimaavia, se on tärkeintä, että saa kahvikupillisen ja voileivän sen lisäksi, että saa olla etuoikeutettu kumileimasin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Palkkioista tienaa myös verottaja ja puoluevero on puolueille tulonlähde myös, eli kokouspalkkiosta pidätetään vero ja puoluevero. Ne voivat yhdessä olla jopa 70% palkkiosta.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #16

Puhemmekohan samasta asiasta eli kansanedustajalle maksettavasta palkkaa vastaavasta palkkiosta ja muista korvauksista.

Palkkio näyttää olevan tällä hetkellä 6355 euroa/kk ja yli kolme kautta olleelle 6831 euroa. Valiokuntien ja ryhmän johtamisesta maksetaan erikseen. On kulu- ja taksikorvaus, hyvät tietotekniset välineet ja ehkä vielä muutakin. Onhan nuo yhteenlaskettuna aika paljon enemmän kuin mediaanipalkkaisella suomalaisella.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Se ei yleisesti ole helppoa, mutta joskus se onnistuu kuin itsestään. Tanja Karpela, Juha Mieto, Raimo Tiilikainen - muistatko tyypit? Vaalimainontaa ei tarvittu!

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Muistan toki, ja siksipä kirjoitin, että ehkä muutamalle.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Hyvä kirjoitus siitä, miten yksittäisen kansalaisen kohdalla eduskuntaan räpiköinti on lähes mahdoton yhtälö. On hyvä tuntea ihmisten äänestyskäyttäytyminen ennen kuin ryhtyy ehdokkaaksi. Mikäli tunnettuutta ei ole julkisuuden valokeilassa, omien rahojen sijoittelu vaalimainontaan on rahaa puolueelle, medialle ja kaikille markkinoinnista hyötyville tahoille.

Puolueet tarvitsevat monenlaisia ehdokkaita kerätäkseen mahdollisimman suuren äänimäärän ja näin vahvistaakseen omaa prosenttiosuuttaan puoluetuesta.

Ehdottaisinkin, että puolue rahoittaisi kaikkien ehdokkaidensa mainonnan tasapuolisesti. Yksittäisten ehdokkaiden vaalirahasotkutkin jäisivät näin historiaan. Tällä tavoin mitattaisiin kansalaisen todellinen arvo eduskuntaan soveliaana ja osaavana päättäjänä.

Juuri eilen mietin, miten moni urheilija, tv-kasvo tai mediassa runsaasti huomiota saanut henkilö onkin ylittänyt eduskuntaan pääsyn riman.

Ihmisten äänestyskäyttäytyminen palkitsee pääsääntöisesti tunnettuutta, ellei sitten jotain oman vaalipiirin nimekästä 'juntata' koko kunta-alueen äänestäjien voimin - mm. tiehankkeiden ja muun valtion rahoituksen toivossa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Todellakin mikähän on kaikkien ehdokkaiden omien likoon laittamien rahojen yhteenlaskettu summa. Puolueille hyöty on varmasti merkittävä.

Susanna Kaukinen

Se on eurovaalit n. 100.000€ mitä tarvihee ja 30.000€ parlamenttiin. Yleensä se tarkoittaa, että pitää ottaa joiltakuilta tahoilta lahjuksia tai s.e. on lähtökohtaisesti rikas.

Raha sen paikan omistaa, ei kansa. Epälegitiimi systeemi, epälegitiimi valtio. Näissä oloissa demarkiakin olisi parempi.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Susanna, positiivisuutta kuitenkin peliin! Kaikkea me emme saa, mutta paljoon voimme vaikuttaa!

Anna-Leena Nieminen

Mihin? Etuoikeuksiin muttei oikeuksiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Ei eduskuntaan pääseminen pidä helppoa ollakaan.
Mutta tulevatko oikeat ehdokkaat silti valittua?
Se riippuu nimittäin äänestäjistä, eikä ehdokkaista
kenet valitaan ja miten hyvin valinta onnistuu.

Pitäisi siis kiinnittää huomiota äänestäjien valistamiseen
eikä se valistaminen aina tapahdu parhaiten edokkaiden tai puolueiden kautta.

Puolueet ja ehdokkaat hämäävät ja manipuloivat, saadakseen äänestäjiä.
Heidän totuutensa ei aina ole tasapuolisen oikea, eikä se johdata äänestäjää oikeaan päätökseen.

Avaimet äänestäjäkunnan kouluttamiseen suureen valintatehtäväänsä on medialla. Mikään muu instanssi ei tähän kykene, kun koulussakaan ei voi opettaa politiikkaa. Politikkoihin taas ei voi luottaa, kun he ajavat omia asioitaan ja poliittiset virkamiehetkin tottelevat isäntiään, eli politikkoja.

Onko media tähän kansanvalistustyöhön valmis, oikealla tavalla sitoutunut ja asennoitunut, vai onko se vain joukko keskenään kilpailevia, voittoa hamuavia ja tappioita pelkääviä yrityksiä, jotka tuottavat yleisölle, eli äänestäjäkunnalle sitä mitä se haluaa, olipa se mitä p**kaa tahansa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Miten käytännössä ratkaisisit median kouluttamistehtävän, kun medioiden omistavilla tahoilla kuitenkin on omat tavoitteensa: liiketaloudellinen tai asenteiden muokkaaminen haluamaansa suuntaan?

Muuten itse sain jo vuosikymmeniä sitten mediakriittistä opetusta. Kun yläasteella käsiteltiin lehdistöä, niin opettajamme ensin kertoi, että lehdet eivät enää ilmoita puoluepoliittisia sitoumuksiaan, mutta sitten lehtiä esitellessään sanoi, että tämä on sitoutumaton porvarillinen ja tämä sitoutumaton keskustalainen jne.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Miten käytännössä ratkaisisit median kouluttamistehtävän"

Jos minulla olisi ratkaisu, niin olisin sen esittänyt.
En panttaa sellaisia oivalluksia, julistan ne riemumielin.

Mutta jotta päästäsoiin ongemnan ratkaisussa edes alkuun
pitäisi itse ongelma ensin määritellä oikein
ja juuri siihen pyrin edellisessä kommentissani.

Luulen että monet hahmottavat itse ongelman väärin
ja tuo minun määritelmäni ongelmasta on parempi.
Ehkä joku muu keksii sen itse ratkaisun, paremmin kuin minä,
kunhan tajuaa ensin itse ongelman oikein.

Ongelma on siis se, että miten kouluttaa äänestäjät, valitsemaan oikeat politikot ja puolueet.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #23

Äänestäjän kouluttaminen kuulostaa käsitteenä pahalta. Voisin kyllä kuvitella, että tulevaisuuden monipuolisia, hyviä poliitikkoja syntyy asiallisten keskusteluympäristöjen kautta. Puheenvuorohan on tässä pioneerimedia.

Mutta vaikka olisi kuinka hyvä poliitikko niin ennen pitkää näyttää alkavan vaikuttaa, sanoisinko puolueen sisäinen korruptio eli laskelmointi oman uran kannalta. Inhimillistä, mutta juuri se äänestäjien pitäisi osata huomata.

Onko Suomessa muuten tällä hetkellä lahjakasta, monipuolista, avarakatseista, sitoutumatonta, ei kyynistä, yleisesti tunnettua politiikan toimittajaa jossakin mediassa? Politiikan tähtitoimittajaa?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #24

Olet näköjään oivaltanut sen mitä halusin sanoa, mistä olen tyytyväinen.

Välitettavasti tässä maailmassa ei tässä ajassa arvosteta sellaista politiikan toimittajaa jota kuvaat tässä.

"Onko Suomessa muuten tällä hetkellä lahjakasta, monipuolista, avarakatseista, sitoutumatonta, ei kyynistä, yleisesti tunnettua politiikan toimittajaa jossakin mediassa? Politiikan tähtitoimittajaa?"

Tuloksen teko on pääasiallinen kriteeti myös toimittajia valittaessa, eikä tuloksen teko, eli asiakkaiden miellyttäminen, ole sama asia kuin nuo mainitsemasi kriteerit.

Sama tilanne koskee politikkoja, äänimäärä ratkaisee, ei rehellisyys ja vilpittömyys yhditettynä terävään älyyn ja viisauteen.

Populismi jyrää politiikassa ja sillä kerätään äänet. Tässä on se ongelma ja siksi äänestäjiä pitäisi kouluttaa, vaikka tämä kuulostaisikin pahalta.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #25

Ymmärrän liiketoiminnan tähtäävän kannattavuuteen, jopa erittäin hyvään sellaiseen, myös media-alalla. Oletan, että jos tuollainen tähti olisi palkattavissa, kyllä se varmaan bisneksen kannaltakin olisi erinomaista. Minä vaan luulen, että sellaisia ei ole.

Eli brändiä luomaan hyvät toimittajat, rohkeasti! Tuossa edellä oli adjektiiveja joiden varaan rakentaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset