Bee En tiedä. Kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että aina on olemassa totuus. Mutta ennen totuutta on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdottomuus ja sen kanssa on elettävä. Muiden elävien kanssa — järjen varassa.

Blogien kautta valtiomiestaitoa

Käytän blogipalstojen lukemista siedätyksenä ihmisten erilaisuudesta. Jokainen meistä elää omassa henkisessä ilmastossaan, variaatiossa, jossa on lukemattomia muuttujia. Kirjoitusten perusteella moni kyllä näyttää luulevan, että ilmasto olisi sama kaikilla. 

Henkinen olotila on asia, jota ei polittisesti oikein pystytä käsittelemään, koska se on yksilön ominaisuus. Siksi se ohitetaan ja vaietaan. Peruste näyttää olevan, että yksittäinen ihminen on ennen muuta yhteisön jäsen. On helpompi vaatia ja laatia määräyksiä monelle ja tietenkin siitä omasta ja omien kaltaisten näkökulmasta. 

Kompromisseja ei tunnuta pidettävän arvossa, ja perustelu on, että ne eivät ole kenellekään hyviä. Minä ajattelen, että niin kauan kuin — saattaa olla ikuisesti — näkökulmat ja mielipiteet eroavat toisistaan niin paljon, että hyväksyminen vaatii siedätystä, kompromissien tekokyky on demokratian tärkein valtiomiestaito.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Tästä blogistasi tuli mieleeni toimittaja Reetta Meriläisen kauniit sanat, jotka hän kirjoitti muutama vuosi sitten kolumnissaan. Tässä vähän hypellen ne minulle kaikkein tärkeimmät kohdat:

"Ihmiset elävät tilasta. Niin kuin kuusi tarvitsee kasvuunsa tilan, ihminenkin tarvitsee. Mieli ei pysty liikkumaan ahtaudessa vaan tarvitsee vapautta. Kasvaminen liian lähellä suuria, vahvoja puita vie elintilan. tekee heiveröiseksi.

Erilainen ja vieras tarvitsee tilaa. Sitä syntyy myötätunnosta, ymmärryksestä ja suvaitsevaisuudesta. Jos erilainen ja vieras tungetaan ahtaaseen nurkkaan, synnytetään aggressio. Nurkassa näytetään hampaita.

Ihmiset elävät virheistä ja kivusta. Inhimillistä elämää ei voi kuvitella ilman erheitä ja kompurointia, sekasortoa ja epätoivoista pyrkimystä järjestykseen.

Virheettömät ihmiset aiheuttavat ennen pitkää ympäristöongelman. He huomaavat ympärillään alituiseen moraalisia ongelmia, lähinnä virheellisiä lähimmäisiä. He heittävät paitsi ensimmäisen myös viimeisen kiven.

Kivistä syntyy röykkiöitä, ensimmäinen ympäristöongelma. Toinen syntyy omahyväisyyden tympeästä hajusta.""

Viisaita sanoja. Sanoja ja ajatuksia, joita toivoisin itse pystyväni joskus näin hienosti kirjoittamaan.

Reetta Meriläinen lopettaa tämän kolumninsa sanoihin: "Ihmiset elävät ilosta ,ilon kierrättämisestä."

Antakaamme siis hyvän kiertää... Vaikka se välillä on niin vaikeaa, poliitikollekin, jonka pitäisi ajatella kaikkien hyvää...ei vain omien äänestäjiensä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Meriläisellä on taito kirjoittaa jotenkin juurevasti, kansanviisauden omaisesti.

Luin tänään yhden todella outoja näkemyksiä sisältävän blogin. Ihmisiä on niin erilaisia ja kaikkien pitäisi voida elää hyvää elämää omasta kulmasta. Ja se ei onnistu ilman, että löydetään niin kuin kirjoitit tilaa kaikenlaisuudelle. Voin itse olla tällainen, kun annan toisen olla tuollainen. Sovittelua, kompromissia.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hyvää pohdintaa. Ilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä pitäisi kehittää siihen suuntaan, että siellä on runsaasti tilaa kompromisseille. Useille näyttäisi olevan jokin ihmeellinen motivaatio kasata mahdollisimman paljon esteitä kompromissien mahdollisuuksille. Mielestäni tälläinen "pahansuopa henki" on saanut paljon jalansijaa nimenomaan poliittisessa keskustelussa. En ole sellaista huomannut muissa yhteisöissä ja/tai paikoissa joissa kokoonnutaan (vaikkapa Joensuun tori). Ihmiset, joille on "syntymälahjana annettu oikeassa olemisen autuus", ovat oman tilansa vankeja. Ehkäpä osalle vain politiikka tarjoaa mahdollisuuden markkinoida tuota "syntymälahjaansa". Mutta kun ne markkinat ovat varsin suljetut ja kysyntäkin loppujen lopuksi heiveröistä. Aikansa jaksaa osa porukasta nyökytellä hyväksyvästi, mutta entäs sitten kun niskat kipeytyy....

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Oikeassa oleminen kuulostaa itselleni pysähtyneisyydeltä, jämähtää yhdenlaiseen näkemykseen elämästä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei mikään kehity jos uskoo olevansa aina oikeassa!

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen Vastaus kommenttiin #6

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset