Bee En tiedä. Kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että aina on olemassa totuus. Mutta ennen totuutta on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdottomuus ja sen kanssa on elettävä. Muiden elävien kanssa — järjen varassa.

Millaisissa perhekombinaatioissa lapsia kasvaa?

äiti ja isä

äiti ja äidin mies sekä isä ja isän nainen 

äiti ja äidin mies, sekä isä 

isä ja isän nainen sekä äiti

äiti tai isä

äiti ja adoptioäiti

isä ja adoptioisä

adoptioäiti ja -isä

adoptioäiti tai -isä

isovanhemmat

…jatka…

 

Miten ihmeessä nämä eivät kelpaisi?

kaksi adoptioäitiä

kaksi adoptioisää

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Just tänään mietin että valtakulttuuria ei ole eikä homogeenisiä vähemmistökulttuureita. Ollaan kaikki vähemmistöjen vähemmistöjä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Niin juuri.

Muistan muuten lapsuudesta, kun avoliitot eivät vielä ainakaan maalaiskunnissa olleet yleisiä ja puhuttiin susipareista, kuinka käsittämätön sanan merkitys oli lapselle. -Ai miks ne on susipari?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Minäkin muistan. Kun jälkeenpäin ajattelee silloista asenneilmastoa niin ihmettelee että on hengissä pysynyt. Ja nyt ne taas nostavat päätään jotka ehkä vieläkin ajattelevat että susiparit on ok nimitys.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lapsia kasvaa mm. monikulttuurisissa perheissä, uusperheissä, alkoholisti- ja päihderiippuvaisten vanhempien perheissä sekä ydinperheissä. Sen lisäksi lapsia kasvaa ainakin sellaisissa perheissä, joissa toinen vanhemmista on kotoisin Itä-Suomesta ja toinen jostain Länsi-Suomesta. Ellei peräti Turusta?!!

Monimuotoisten perheiden verkosto :

http://www.monimuotoisetperheet.fi/jarjestot/

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Aika moni adjektiivi käy perhe sanan eteen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Se millaisissa olosuhteissa lapsia kasvaa on tietysti eri asia kuin se, mitkä olot lapsen kehityksen kannalta ovat edullisimmat.

Monessa suhteessa erittäin ratkaisevaa on sekin, kasvaako lapsi ainokaisena, vai onko hänellä - nyrkkeilytermillä - "sparraajinaan" esimerkiksi pari vanhempaa sisarusta. Muistutan asiasta, koska omat kasvukokemukseni vanhojen vanhempien ainoana lapsena vertautuvat sukupolvea myöhemmin kolmen lapseni yhteisiin varhaisvuosiin toistensa seurassa.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Itselläni ei ole lapsia eli kuvittelen lapsen kasvatuksen olevan monimutkainen prosessi, jossa vanhemmat yleensä tekevät parhaansa. Kannattaako laittaa oloja edullisimmuus järjestykseen? Se luo paineita osaamattomuudesta asiassa, jossa ei ole yksioikoista paremmuutta. Välittäminen on varmaan tärkeintä ja kaikki sen mukana tuleva.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... kuvittelen lapsen kasvatuksen olevan monimutkainen prosessi, jossa vanhemmat yleensä tekevät parhaansa."

- Joo. Monimutkaiseksi sen tekee pitkä kesto. Ensimmäinen päivä esikoisen seurassa ja jossain kaukaisuudessa odottava kuopuksen 18-vuotispäivä rajaavat väliinsä tavattoman monisyisen ajanjakson, jossa tapahtuu paljon myös enemmän tai vähemmän hallitsematonta. Kun kertaan mielessäni kaikkea tapahtunutta, alkavat vanhemmuuden biologisuus ja ydinperheen malli todellakin tuntua toissijaisilta asioilta.

(Kääk! Jos jatkan aivotyötäni vielä hetken, huomaan kohta kannattavani homoliittoja, ja se olisi kyllä itseaiheutettu shokki!)

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Itse kasvoin ensimmäiset seitsemän vuotta isovanhempieni luona kun isäukko oli kuollut ja äitimuori muutti työn perässä ulkomaille.

Isovanhempani eivät tosin olleet naimissa eikä isoisä biologinen sellainen. Olipa sodasta palattuaan heilastellut itselleen leskeksi jääneen yksinhuoltajan.

Sellaista se oli 60-luvulla. Ihan hyvä kasvuympäristö. Ei siitä kukaan koskaan tullut tönimään. Muori oli tosin kovasti uskovainen, mutta onneksi ei tyrkyttänyt jeesuksiaan. Äijä vähän koitti toppuutella.

Jos nyt identiteettiin jotain niin en ole tuntenut vetoa uskoaan julkisesti julistaviin.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Kun lapsen antaa olla lapsi, välittää ja huolehtii, asiat ovat riittävän hyvin. Aikuisten uskonnot ja lapset on se haasteellinen asia, homot ja lapset eivät ollenkaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset