Bee En tiedä. Kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että aina on olemassa totuus. Mutta ennen totuutta on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdottomuus ja sen kanssa on elettävä. Muiden elävien kanssa — järjen varassa.

Ammatinvalintakysymys

Ennen sanottiin, että on ammatinvalintakysymys, mitä tulee saamaan palkkaa ja muita siihen liittyviä asioita. Ammatinvalinta oli vastuun ottamista itsestä ja sillä oli tietty kannustava vaikutus myös omaan yrittämiseen.

Kun nuorena, tai vanhempana, suunnittelee, millä itsensä elättää, pitää kyllä samalla miettiä, kuka sen palkan maksaa ja mistä se palkanmaksaja saa rahat sen palkan maksamiseen. Näyttää pahasti siltä, ettei sille uhrata ajatustakaan. 

Jos palkka tulee veroilla kerättävästä potista, jota lisätään lainaa ottamalla, millaisia kelloja sen pitäisi soittaa niillä, jotka haluavat julkisella puolella töitä tehdä. Potti ja sen suurus tulee aina olemaan kulloinkin harjoitettavan politiikan varassa. Ei siis ole olemassa mitään varmaa ja pysyvää.  

Muistan jo vuosikymmeniä sitten väitelleeni sairaanhoitajiksi opiskelevien kavereideni kanssa, onko heidän tuleva palkkansa oikean suuruinen. Fiksu ihminen eli ihminen, joka pitää elämänsä langat käsissään, selvittää palkanmaksajan mahdollisuudet, ja päättää — itse — tyytyykö niihin. Jos ei, tekee sitten muuta, eikä narise. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Aikoinaan sanottiin toisaalta myös, että valtion leipä on pitkä mutta kapea. Nyt valtio on palkkajohtaja, ja kuntasektorin sarisairaanhoitajille jaeltiin vastikään mielivaltaisia palkankorotuksia.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Pitkä ja kapea leipä oli varmaan havainnoinnista peräisin ja sikäli totta. Tuo sairaanhoitajien palkankorotus, joka sitten suhteessa muihin aloihin ei sitä ollutkaan, kun muut tulivat perässä — ja hinnat myös, oli kyllä poliitikoiden huippumunaus.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mikään ei ole varmaa ja pysyvää. Ei ole pitkääkään aika sitten kuin monet nuoret miehet haaveilivat paperimiehen hyväpalkkaisesta työstä.
Minä kehottaisin nuoria selvittämään mikä heitä kiinnostaa ja millaiseen työhön on taipumuksia.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

... ja maksetaanko siitä palkkaa ja kuka sen maksaa ja onko sillä maksajalla edellytyksiä maksaa.

Minä neuvoisin nuoria, että tee elämässäsi niitä asioita, jotka ovat itsellesi mielekkäitä. Jos et voi tehdä sellaisia työksesi, harrasta. Hanki sellainen työ, millä elät. Ajattele, että se on vain työtä, mutta se mahdollistaa harrastukset.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niinhän monet tekivät ja ovat nyt työttömiä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Työttömyys vaatii tilannearviota sekä itsestä että työmarkkinoista. Onko osaamisella saatavana työtä maksukykyiseltä työnantajalta. Jos ei, uutta matoa koukkuun, Suomessa eivät mahdollisuudet nuorilta lopu.

Yli viisikymppisten tilanne on huono. Mielestäni he eivät voi kilpailla työpaikasta kuin palkalla. Käsittääkseni se on mahdollista laskutuspalvelun kautta eli ei tarvitse viralliseksi yrittäjäksi ryhtyä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joiltakin loppuu toivo kun ovat hakeneet satoja työpaikkoja tuloksetta.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Jos mie olisi nuori ja nätti, jättäisin lukion niin väliin. 3vuotta ja täysin suotta. Ok, jos paperit L, ni sitten kannattaa joo. "Huonoilla" arvosanoilla ei ole ollut ku riesaa. Ammattini olen valinnut "taipumusteni" pohjalta ja tuloksena se, että laskea saa kuukausittain että miten sitä eletään. No opettaa nöyryyttä. Koulua ollut tullut käytyä 7 vuotta ysiluokan jälkeen, tähän päälle lisä- ja täydennyskoulutusta työssä. Nytkin yliopiston kirjoilla. Enkä edelleen tiedä mikä tulee isona :)

Haaveita saa ja pitää olla, mutta aina ei saa mitä haluaa. Realistikin pitäisi vielä olla. Päivittelen aina näitä, on ihguu mennä design kouluun, mut eipä sillä pitkälle pötki, jos ei oo töitä. Onneksi itsellä vielä aikaa sitä omille mukuloille opettaa, ennen kuin päätöksiään tekevät. Töitä pitää tehdä ja haluta tehdä oman leipänsä eteen. Unelmat eivät elätä, valitettavasti.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Koska olen epäpoliittisesta kodista kotoisin, vähän niin kuin oman onnensa sepäksi kasvatettu, niin koen turhautumista siitä, että kaikesta mahdollisesta sovitaan puolestani.

Näyttää, että ihmisten epätoivo on useinkin sitä, että ei ole keinoja vaikuttaa elämäänsä, vaan kaikkeen on joku pykälä jossain. Ihmisistä tulee pasiivisia nurisijoita.

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Ja toisaalta on paljon myös asennetta, et "ei mun tarvii..." "Mä en haluu...". Ite nään niin punaista näistä kommenteista. Jos yksi tie ei vie mihkään, pitää rohkeasti kokeilla toista.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Jollain ne palvelut pitää maksaa ja ennen kuin menee ostamaan niitä yksityisiä palveluja pitää jostain saada rahaa.

On vaikeaa tienata jos kellään ei ole varaa maksaa. Sen takia rahan pitää kiertää yhteiskunnassa.
'
Elikä siis sairaanhoitaja, joka työskentelee julkisella sektorilla, voi tulla ostamaan vaikka jotain jostain yksityisestä yrityksestä.

Lainaa ei valtion tarvitse ottaa. Se voi painaa sen rahan itse, jos se vaan on fiksu. Tyhmä valtio antaa jonkun tehdä bisnestä rahan painamisella.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset