Bee En tiedä. Kukaan ei tiedä. Uskoin pitkään, että aina on olemassa totuus. Mutta ennen totuutta on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdottomuus ja sen kanssa on elettävä. Muiden elävien kanssa — järjen varassa.

Fiktiokin korrektiuden alttarille?

Muutama kirosana tähän alkuun.. ja sitten totean, että onko maailma tulossa idiootiksi. Helsingin sanomien jutussa kerrotaan, että nyt keskustellaan siitä, että fiktiokirjailijankin pitäisi rajoittaa eläytymistään kulttuureihin, vähemmistöihin ja ties mihin. 

 

Mitä meille enää jäisi sen jälkeen? Säännöt nro 1, 2, 3… ∞ 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän", aloitti Mika Waltari pääteoksensa, milloinkaan Egyptissä käymättä.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Juurikin noin! Mielikuvituksen Jumala meitä varjelkoon sensuuriterroristeilta!

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Jo pelkkä termin, kulttuurinen omiminen, kertoo lokerioivasta ja ahdasmielisestä asenteesta.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Fiktion tekijälle kuuluu kaikki mitä on olemassa ja lisäksi kaikki mitä ei edes ole kuin vain kuvitelmana. Ei niitä omita vaan ne ovat kirjailijan omaisuutta alusta alkaen ja loppuun asti.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nämä huvittavat jutut nousevat aina silloin tällöin esiin.

Mietitäänpä teatteria. Äskettäin nähdyssä BBC:n Ontto kruunu -sarjassa kuningatar Margaretia esitti Sophie Okonedo. Jotkut valittivat hänen liian tumman ihonsa aiheuttavan hämmentävää uskottavuuden puutetta.

Ei sitten tullut mieleen, että Shakespearen oman teatterin alkuperäisesityksessä kaikkia naisrooleja esittivät miehet, koska laki ei sallinut naisia näyttämölle.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Kysessä ei tässä ole teosten kuluttajan kyky kokea esittäjä ulkomuodoltaan uskottavaksi, vaan teoksen luojan -- tässä kirjailijan -- oikeudesta "heittäytyä vieraan kulttuurin edustajan nahkoihin". Siis sanoa fiktiossa sen minkä parhaaksi näkee.

Kärjistäen Shakespeare esimerkkiä käyttäen, onko Shakespearella ollut oikeus keksiä sanoja naishenkilöille tai kertoa muutenkaan naisesta, kun hän ei ole nainen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ovatko fiktion kirjoittajan (tai näyttelijän) ammatit sallittuja ylipäänsäkään? Nehän ovat uskottavaa valehtelua, mahdollisia vain jos uskomme, että taiteilija pystyy heittäytymään vieraan nahkoihin.

Olen seurannut tätä englanninkielisen maailman keskustelua. Kyllähän siihen ilman muuta sisältyy kuvitelmia, joiden mukaan jokin nimenomainen "kulttuuri" on ulkopuoliselle erityisen mahdoton kuvattavaksi.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Fiktiohan voi olla todellisuuteen perustuvaa tai kokonaan hatusta vedettyä ja kaikkea siltä väliltä, mitä vaan tekijästä irtoaa. Yksittäinen kuluttaja päättää, miten siihen suhtautuu, lukeeko pari riviä vai ahmiiko kertaistumalta. Arvottaa myös.

Jos jokin taho ryhtyisi päättämään kaikkien puolesta mitä voi kirjoittaa, niin siinähän laitettaisiin nykyajan kirjaroviot roihuamaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset