HS kolumni: SDP ei ole puolue vaan säätiö

Olen hakenut metaforaa tai jotain tiivistettyä ilmaisua kertomaan sosialidemokraattisesta puolueesta. Yrjö Raution kolumnissa Helsingin Sanomissa on sopiva sana: säätiö. Rautio myös selittää miksi. 

 

”OSALLISTUIN Avun toimittajana Sdp:n Hämeenlinnan puoluekokoukseen vuonna 2008. Laskin silloin, että kaksi kolmasosaa edustajista oli joko suoraan tai välillisesti Sdp:n leivissä: puolue- ja ay-toimitsijoita, kansanedustajia ja heidän avustajiaan, kuntien ja valtion palkollisia.

Olen seurannut paria muutakin Sdp:n puoluekokousta, ja havaintoni on ollut sama. Sdp ei ole puolue, vaan säätiö. Ei tällainen joukko kumouksia tee. Sen etu on, ettei mikään muutu, totesin Hämeenlinnassa. Uskon, että Sdp:n säätiömäisyys on yhä tärkein syy siihen, ettei puolue kykene uudistumaan eikä nuortumaan.

Sdp on kuin savusauna, jonka lämmössä on mukava köllötellä tutussa ja turvallisessa seurassa. Köllöttely jatkui helmikuussa Lahden puoluekokouksessa. Kokous ei halunnut muuttaa mitään, koska kaikki oli jo niin hyvin ja varmat voitot odottivat.”

 

Olin Sdp:n jäsen kolmisen vuotta tämän vuosikymmenen alussa. Kyllä sen jämähtäneisyyden aktivinen rivijäsenkin tunsi, ja siksipä ei ollut oikea paikka minulle. En ole enää nuori itsekään, mutta ei minulla ole vaikeuksia kuvitella, miksi 'säätiöpuolue' ei uppoa nuorempiin tai oman ikäisiinikään. 

Sosiaalidemokraattisuuden ydin on sanonnassa "kaveria ei jätetä". Väitän, että enemmistö, siis yli 50 prosenttia äänestäjistä on tuolla kannalla. Mutta kun säätiö eikä vireä puolue.

 

bvalonen
Helsinki

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme.
En tiedä, kukaan ei tiedä.
Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu