He eivät tiedä mitä sanovat ja kirjoittavat

Minä en olisi ikinä uskonut, että olen joskus pitkäaikaistyötön ja 99,9 prosenttisella varmuudella tulen olemaan sitä eläkkeelle asti. Olen 58-vuotias ja sellaiselle ei ole työtä.

Ihminen syntyy ja kuolee ja siinä välissä on elämä elettävänä, ja tarkoituksena on elää mahdollisimman hyvää elämää. Itse olen laittanut panokseni siihen, että en katkeroidu ja keksin itselleni merkityksellisen elämän sen jälkeen, kun ymmärsin, että en tule enää saamaan työtä,

Saan työmarkkinatukea ja teen niin kuin käsketään. Käyn päivittäin läpi avoimia työpaikkoja, vaikka se turhauttaa (ja on aivan turhaa). Haen sopivia, mutta hirveän innostunut hakija en voi olla, koska se, että ”emme nyt päätyneet sinuun” ottaa vielä pitkänkin ajan jälkeen voimille. 

Oletukseni on, että se hetki, jona työssä käyvä tuntee, että työtön on hyväksikäyttäjä, on viikkovapaan jälkeinen työhön lähdön hetki ”minun täytyy mennä töihin, mutta työtön jää viettämään vapaa-aikaa”. Vannon, että työttömän 24/7-aika ei ole samaa kuin työssä olevan vapaa-aika. Kerron muutaman syyn miksi.

– Työttömällä on loputtomiin aikaa, mutta ei ole rahaa eikä sitä myötä mahdollisuutta tehdä juuri mitään. Mielikuvituskaan ei lannistavassa tilassa toimi, ei keksi mitään tekemistä. Koska ihminen on luotu tekemään, se on uuvuttavaa ja lisää toimettomuuden kierrettä.

– Kun on työtön, on yksin. Ei ole työyhteisöä, jonka kanssa tehdään asioita, nautitaan aikaansaannoksista ja jutellaan niitä näitä elämästä ja mistä vaan. Työkaverit ovat aivan erityislaatuinen yhteisö, jota ei voi korvata millään muulla. 

– Koska ihmisillä on merkillisiä kuvitelmia ja niistä johtuvia mielipiteitä työttömästä. Menee hirvittävästi voimia selvittää itselleen, että on se sama osaava ihminen kuin aikaisemminkin. Jotkut eivät koskaan pääse tuosta yli ja oman arvon tunto on lopullisesti poissa.

No, minäkin kerron, mitä ajattelen työssä käyvistä ja eläkeläisistä, jotka arvostelevat työttömiä. Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat. Jos ei ole kokemusta työttömyydestä, varsinkaan pitkäaikaisesta, ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä se merkitsee, ja sitten vaan sanotaan ja kirjoitetaan ihan mitä sattuu.

bvalonen
Helsinki

Meitä kaikkia yhdistää, että synnymme ja kuolemme, ja siinä välissä meillä on elämä elettävänämme.
En tiedä, kukaan ei tiedä.
Uskoin pitkään, että on olemassa totuus. Mutta ennen sitä on näkökulma ja niitä ei koskaan ole vain yhtä. Eli totuus on mahdoton ja sen kanssa on elettävä. Järjen varassa, muiden elävien kanssa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu